Tästä kaikki alkoi...
TUMEfishing sai alkunsa vuosituhannen alussa, kun sain ensimmäisen virvelin sekä siihen yhden uistimen. Ensimmäinen reaktioni oli tähän pakettiin ’’mitä minä tällä teen?’’. Jonkun aikaa ihmetellessäni niitä mielenkiintoni hieman heräsi ja pitihän sitä tietenkin päästä testaamaan isän kanssa.
Ensimmäinen kalareissumme suuntautui mummolaan, jossa olimme viettäneet ja vietämme vieläkin paljon aikaa. Reissu järvellä ei ollut kovinkaan pitkä, mutta sitäkin ikimuistoisempi. Heti ensimmäisenä kalana tuli 4kg hauki.
Ja senhän tietää, mitä tapahtuu, kun 7-vuotias poika saa tuon kokoisen kalan.
Kalastuskärpänen puraisi sen verran lujasti, että siitä ei ole toivuttu vielä tänäkään päivänä.
Saimme sillä reissulla vielä pari pienempää haukea sekä illan viimeisenä kalana (jota emme vielä silloin tunnistaneet) karvan verran vajaan kolmen kilon kuhan. Onneksemme mökkinaapuri tuli viereemme uistelemaan viereemme ja kyseli, että onkos tullut kalaa. Nostimme kuhan veneen pohjalta ja näytimme sitä. Silloin mökkinaapurimme tokaisi, että olettepa saaneet komean kuhan. Hetken aikaa katsoimme toisiamme sanomatta mitään tietäen, että tämä ei jää ainoaksi kuhaksi mitä vielä tulemme saamaan.
Tuomas takapihalla ensimmäisen kuhansa kanssa.
Kotimaiset vedet eivät riittäneet alkuinnostuksessa. Kuvassa 5,7kg meritaimen.
Norjan reissulla saatujen kalojen lukumäärä kasvoi niin lajien kun kappalemäärienkin suhteen moninkertaiseksi.
Ensimmäisten vaappujen valmistus alkoi pian
Omien vieheiden tekeminen alkoi tämän jälkeen nopealla aikataululla. Ensimmäiset vaappuni tein männystä vuolemalla. Vaappujen värityksistä ei vielä silloin ollut minkäänlaista käsitystä, mutta olin jossain nähnyt punavalkean vaapun, joten vaapuistamme tuli punavalkeita.
Ja sittenhän niitä piti tietenkin päästä koeuittelemaan.
Joten seuraavana päivänä suuntasimme mummon luo kylään. Mummo hieman ihmetteli, kun mukanani oli vapa sekä vieherasia. En kuitenkaan antanut mummon ihmetyksen häiritä vaan sanoin, että nyt pitää saada ammeeseen vettä niin pääsen koeuittamaan näitä itse tehtyjä vaappuja.
Pienen säätämisen jälkeen ne alkoivat jo pysymään pinnan alla, joten niitähän piti sitten päästä koittamaan oikeassa ympäristössä.
Heti ensimmäisellä reissulla tärppäsi taas sellainen kala mitä en tunnistanut. Kala osoittautui pienen tutkimuksen jälkeen säynäväksi, joka on muuten todella vahva taistelija siiman toisessa päässä.
Ensimmäinen valmistunut TUME-vaappu.
Koskivaapun prototyyppejä. Kaikilla näillä on saatu useampia kaloja. Nykyään näitä vaappuja säilytetään kunniapaikalla.
Tästä alkoi kehitystyö, jonka päämääränä on tehdä maailman paras vaappu
Alkuinnostus hyytyi kuitenkin nopeasti tilanpuutteen vuoksi. Tästä en kuitenkaan lannistunut vaan huomasin lehdestä ilmoituksen perhonsidontakurssista. Innostus tähänkin lajiin syttyi nopeasti. Perhoja tulikin sidottua koulupöydän ääressä satoja aina pienistä nymfeistä näyttäviin lohiperhoihin.
Parin vuoden päästä alkoi vaappujen tekeminen kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että siihen oli tilat löydyttävä. Tilat löytyivät ’’hieman’’ uudelleenjärjestellystä autotallista, joka toimii vieläkin vaappujen tekopisteenä.
Puukko alkoi heilumaan tiheään tahtiin ja vaappuja syntyi niin koivusta, haavasta sekä lepästä. Nämä olivat kuitenkin kohtalaisen vaikeasti työstettäviä puita, joten puukeskukseen oli lähdettävä etsimään helpommin työstettävää puuta. Sieltä mukaan tarttui balsaa, jota oli kymmenvuotiaankin helppo työstää. Vaappuja syntyi monennäköisiä ja -kokoisia, keskittyen lähinnä jokikalastukseen, kun taas ensimmäiset oli suunnattu uisteluun.
Muutaman vuoden jokia koluttua mielessä alkoi pyörimään uistelemalla saadut kalat. Rupesimme kehittämään vaappua, jolla saisi kalaa koko kesän läpi kelistä riippumatta. Testasimme kymmeniä eri malleja ja melko nopeasti jyvät alkoivat erottumaan akanoista. Käytössämme oli hieman erikoinenkin menetelmä, jossa vaihdoimme aina vaappua, kun sillä tuli kala. Jos vaapulla ei kolmeen reissuun tullut kalakaan se jäi pois laskelmista.
Muutaman valioyksilön löydyttyä aloimme tehdä niillä hieman tarkempaa vertailua. Keskinäisen vertailun lisäksi kävimme ostamassa kaupasta uistimia, jotta näkisimme miten uistimemme pärjäävät niihin verrattuna.
Yksi mallimme oli tässä testissä ylitse muiden.
Oli uskomaton tunne, kun kalat tarttuivat siihen kerta toisensa jälkeen, vaikka vieressä uiskenteli tunnettujakin vaappuja.
Ja tätä malliahan oli sitten saatava lisää.
Tästä lähti nykyisen uisteluvaappumme kehitys.
Ensimmäinen lohi Tenolta itsetehdyllä perholla.
Vuonna 2010 vaappu lähti sorvaajalle, josta lähtien olemme keskittyneet tämän vaappumallin kehittämiseen. Halusimme oman näkemyksen lisäksi kokemuksia myös muilta, joten annoimme niitä kavereillemme testiin. Palaute oli hyvää ja saimme arvokkaita vinkkejä, kuinka vaapustamme tulisi vieläkin kalastavampi.
Nykyään vaappujamme ui ympäri Pohjoismaita ja onhan niitä aina Pohjois-Amerikkaa, Australiaa ja Etelä-Afrikkaa myöten.
Kireitä siimoja,
Tuomas Tolonen
Tässä mennään tällä hetkellä (2022)